torstai, 2. kesäkuu 2016

Koda on kotona taas ♥

21.5 Koda lähti mummolaan hoitoon parin viikon ajaksi. Oikein kunnon pöndelle, katsomaan lehmiä ja monenlaisia koirakavereita. Kodalle oli tullut kotona taas sellainen staili että syö silloin kun huvittaa, aamuun mennessä kuitenkin kuppi ollut tyhjä. No mummolasta tuli viestiä toisena iltana että ruoka katoaa kupista hetkessä eikä ruokailu kestä kun 50 sekuntia (!), käy oikein nuolemassa kupin. Eli mummolassa maistuu :D

Tallilla Koda näki taas best friendinsä Bamsen piitkästä aikaa ja menoa riitti! Välillä käytiin karsinassa nukkumassa ja taaas mentiin. Silloin kun Bamse ei ole paikalla, sijaiskaveri on punainen autot pallo, mistä riittää iloa vaikka koko päiväksi. Koda ei välitä vaikka kukaan ei sille palloa heittäisi, se osaa heittää itse itselleen! Kotiin kun päästiin, väsynytpoika laahusti suoraan petiinsä ja alkoi pistellä unta palloon. Ei siinä enää ruoat kiinnostanut tai mitkään muutkaan. Jalka on pysynyt yllättävän hyvänä, ontumista ei juurikaan ole ollut. Tosin nyt onnutaan toista jalkaa, kun mummolassa piti käydä penkomassa kaikki puskat ja piikkipensaat. Sieltä todennäköisesti pipi tassuun tuli ja siitä on nuoleskellut ihon rikki. 

WP_20160603_08_06_56_Pro%5B1%5D.jpg

torstai, 12. toukokuu 2016

Ruoka vaihtoon, taas

Täällä taas pitkästä aikaa. Kodan safkailuista sen verran että brit caressa siirryttiin jo aikuisten ruokaan, koska onhan se jo niiin iso poika. Muuten oikein hauskaa mutta Koda lopetti nappuloitten syömisen sitten siihen. Ekan kupillisen se söi, ehkä innoissaan "hirmu suuresta" nappula koosta, mutta toinen ei enää mennytkään. Vähensin ruokintakerrat tasan yhteen kun ajattelin että ehkä illalla olisi vatsanpohjassa pientä kurnutusta. Vaan ei, hän ei halua syödä. 

Poikanen on nyt viikon ollut vähällä syömisellä eikä tässä muu auta kun kokeilla jotain muuta, riehuu sillälailla et kilot putoilee. Brit Caren junnuun ei viitsi enää takaisin vaihtaa kun ei sekään mitään herkkua ollut, eli uutta putkeen vaan. Kokeiluun tuli Pure Natural, viljatonta lammasruokaa. Toistaiseksi maistuu hyvin, syö ruoastaan muutakin kun pelkät lihat ;)

Jalka asiaa sen verran että parempaan päin on menty! Koirapuistossa jos jollekin olen ontumisista kertonut, ovat kummissaan koska Kodahan liikkuu nyt vallan makiasti. Joskus oikein kovien rallien jälkeisen levon jälkeen on alkukankeutta mutta vertyy hyvin. Jotkut ovat jopa sanoneet että vaiva voi mennä tiedensä kunhan koira saavuttaa lopulliset mittansa? Tiedä sitten, mä olen kyllä hemmetin iloinen jos Kodan jalka pysyy edes näin hyvänä mitä se on nyt :)

WP_20160419_19_06_09_Pro%5B1%5D.jpg
Takapihan metsästä on tullut meidän molempien suosikkipaikka. Tilaa on niin paljon että uskaltaa päästää Kodan vapaaksi ja mikä parasta - keppejä on jokapuolella!

perjantai, 6. toukokuu 2016

PUNKIT tulee !!

WP_20160426_19_07_11_Pro%5B1%5D.jpg

Täällä yksi hömelö joka saa dentastixinsa aina poikittain kitalakeen. Ja on sitten niin jumissa, ettei meinaa pois saada. Kyllä siinä vähän ihmetteli että mitähän tuo nyt haluaa, kun Koda ensimmäisen kerran tuli viereen istumaan ja katsoi tällä ilmeellä. Dentastixit on Kodan suurinta herkkua, niin ihmekös se ettei malta pureskella tuon enempää.

Ne punkit. Hirvikärpästen ohella yksiä maailman ällöttävimpiä otuksia. Ja ne otukset on täällä taas. Niitä on saanut nyppiä Kodan mahan alta melkein joka ilta. Onneksi Koda ei pistä vastaan tässä operaatiossa, makaa selällään tasan niin kauan kun antaa luvan nousta ja siltikin katsoo että "joko sä lopetit?" Meillä oli jo kokeilussa Peten koiratarvike -liikkeestä tilattu Symppis niminen punkkipanta. Siitä lähti aivan karsea löyhkä eikä se loppunut millään. Tuuletin pantaa muutaman päivän tuloksetta joten tämä kokeilu lensi roskiin. Eläinlääkäri joka käy meillä hevoset hoitamassa, suositteli foresto merkkistä punkkipantaa ja kirjoitti reseptin siihen. Helevatun kallis, vähän vajaa 70€ mutta kovasti ell sitä kehui. Että mikäs siinä.. Nyt vaan odotellaan että se panta tulee meidän apteekkiin.

Yksi punkeista hyökkäsi Kodan silmäkulmaan ja teki ison reiän lähtiessään! Myöhemmin reiästä alkoi valua mädänlaista töhnää ja jostain tuli kuningasidea laittaa siihen hevosten haavasprayta. Ideana hyvä jos spray purkki olisi toiminut kunnolla. Se kuitenkin alkoi valuttaa jostain nurkasta ja tässä lopputulos. Pääasia että saatiin suojattua se valuva kohta, ettei tulisi mitään tulehduksia. Ainakin me saadaan nyt katseita iltalenkillä :)

WP_20160503_19_28_01_Pro%5B1%5D.jpg

tiistai, 8. maaliskuu 2016

Rumba loppus nyt

Hohhoijjaa. On tää ollut sitten sellaista rumbaa ettei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Muutamat ovat kehoittaneet kysymään mielipidettä Jan Räihältä, joten soitin Espoon Univetiin. Viikko myöhemmin Räihä oli Kodan CT-kuvat katsonut ja soitti. Hänen mielestään jatkohoito on kiinni täysin minusta ja meidän tulevaisuuden suunnitelmista. Jos haluan aktiivisen harrastekoiran, leikkaus on välttämätön vaan ei takaa sitä että jalka koskaan tulisi normaaliksi. Todennäköisesti jouduttaisiin leikkaamaan myöhemmin uudestaan. Sensijaan Räihän mielestä ei ole suuri paha jos kotikoiran virassa toimiva joskus ontuu riehumisen jälkeen. Kommentti joka pudotti valtavan kiven sydämeltä kuului näin "ei ole väärin jättää leikkaamatta". 

Konsultoin muutamia ketkä painineet samojen vaivojen kanssa ja sain kovin erilaisia kokemuksia. Joku oli selvinnyt yhdellä leikkauksella, toisella pärjättiin ihan hyvin pelkästään nivelravinteilla kun taas kolmas joutui leikkauttamaan koiraltaan kahteen otteeseen molemmat kyynärät. Kolmas oli valitettavasti jouduttu lopettamaan koska tilanne paheni leikkauksien myötä. Nyt mä siis päätin sellaisen asian että Koda saa olla ja pitää satunnaisen ontumisensa. Koda saa olla kanssamme niin pitkään kun se pysyy iloisena kyynäränsä kanssa, mutta leikkauspöydälle me ei lähdetä. Piste tähän hommaan, johan tätä olikin läyhätty tarpeeksi..

Loppuun jaetaan hauska ja ehkä monille koiranomistajille tutunlainen kuva. Rakas pehmolelu on nyt lopullisesti kuollut. Vaan kauan se rääkkäystä kestikin, puolisen vuotta jos oikein laskin? Täytyy löytää jostain uusi yhtä ihana.

WP_20160417_18_12_22_Pro%5B1%5D.jpg

perjantai, 19. helmikuu 2016

Odotusta

En mä tiedä, jotenkin oon vaan niin kärsimätön kaiken suhteen. Jätin alkuviikosta soittopyynnön Lahden Univetissa Kodaa hoitaneelle eläinlääkärille, Kvistille. Hän soitti sitten keskiviikkona ja oli sitä mieltä, kerran CT kuvat ottaneen lääkärin mielestä akuuttia leikkaustarvetta ei ole, niin katsotaan pistoskuuri loppuun ja kontrollikäynnin jälkeen olisin häneen taas yhteydessä. Eli odotellaan vaan.. :)

Brit Caren pikkupussi meni nopsaan ja käytiin jo eilen illalla hakemassa uusi isompi säkki. Nyt oli sitä mun haluamaa lamb&rice versiota. Pikkupussihan oli lohta ja perunaa ja musta tuntuu että Koda vähän rapsutteli itseään pitkin päiviä (rapsutteli tai rapsuttelee, tänään mä en ole nähnyt että ois itseään raapinut yhtään. Voihan olla että on jäänyt vaan huomaamatta). Jos se johtuu allergiasta, mä toivon että se on peruna allergia, eikä kala! Koda kun syö nyt niitä nivelvalmisteita, minkä tuoteselosteessa lukee ettei suositella koiralle jos se on allerginen kalalle. Siispä olemme taas jännän äärellä.

Ensimmäistä kertaa tän eläinlääkärihässäkän jälkeen käytiin lyhyellä kävelylenkillä. Siis oikeasti vain max. 3km. Kodahan oli ihan onnesta soikeana kun ei tarvinnu kiertää enää sitä samaa pientä edestakaisin rinkiä mitä ollaan vedetty jo aika mikä tuntuu ikuisuudelta. Vähän kyllä jännittää kun autoja on niin hirveä määrä ja niitä tulee joka suunnasta. Ollaan siis muutettu juuri kuun vaihteessa, metsän keskeltä kaupungin kupeeseen. Muttasiis, en tiedä olisiko lenkki pitänyt jättää väliin vai ajatella asia niin että kyllä se siitä. Koda nimittäin käveli loppuillan kun mikäkin jäykkäpaska vasemman etujalkansa kanssa. Ei varsinaista ontumista, oli vaan kun jalka olisi jämähtänyt yhdeksi pötköksi. Ajattelin että liikettä se jokatapauksessa tarvitsee että pysyy jonkinmoisessa kunnossa. Mutta ehkä me vaan játketaan tuota pikkuringin veivaamista kunnes saadaan joku tolkku tähän hommaan.