Kodan ontuminen jatkui ja varasin ajan Porvoon eläinklinikka Aveciin. Ortopedi osasi painaa juuri oikeasta kohtaa sillä Koda vinkaisi selkeästi kun kyynärtä painoi, vasen oli kipeämpi mutta myös oikea vähän aristi. Samantien rauhottavaa kankkuun ja röntgeniin. Olin avustamassa kuvien otossa, toimenpide sujui nopeasti ja herätyspiikin jälkeen jäätiin odottelemaan kun ortopedi käy kuvat läpi. Kyllä siinä mielessä kävi kaikenlaista ja toisaalta ei mitään. Halusin vaan kotiin koiran kanssa joka saisi sellaiset parantavat lääkkeet että se voisi pian painella ihan niin kun ennenkin. Vaan niin ei käynyt..

Ortopedi pyysi minut röntgenhuoneeseen katsomaan Kodan kuvat. Ensimmäinen kommentti oli kutakuinkin että Kodalla on alkavaa nivelrikkoa. En tuossa vaiheessa tajunnut mistään mitään, ortopedi alkoi selventää mitä nivelrikko on, mitä nivelrikko koiralle tekee, mistä se tulee, miten nivelrikkoa hoidetaan ja minkälaista nivelrikkoisen koiran elämä tulee olemaan. Täysin perseestä !!!! Suurin osa asiasta meni ohi kun mietin pentua jonka elämä on jo puolivuotiaasta asti rajoitettu.

Mieleen tuli niin paljon kysymyksiä ja olin ihan omissa ajatuksissani loppukäynnin ajan. Miksi? Miks juuri mun pentu? Oon pitänyt sen niin hyvin, monet kehuvat kuinka koira on hienossa kunnossa, hieno karva ja hyvät lihakset eikä yhtään lihava. Molemmilla vanhemmilla A/A lonkat ja 0/0 kyynärät. Koda on syönyt koko pienen ikänsä sellaista ruokaa jonka pitäisi olla laadukasta, ainakin isokokoisiksi kasvavan pennun tarpeet täyttävä. On vaan niin vitun paska tuuri, sen lisäksi että ottaa päähän ihan älyttömästi mä oon vielä enempi surullinen Kodan puolesta, mikä ei saa elää normaalia elämää. Sensijaan se joutuu vetämään nappeja naamaan ku mikäki sairas vanhus. Entäs kepinnoutoleikit mitä se rakastaa ylitse kaiken? Ei enää.

Vollotin kotimatkan kun mietin Kodaraasua. Soitin äitille vaikka en meinannut saada sanoja suusta. Eihän sillä voi olla nivelrikko? Varmaan jonkun parikymmentä vuotta isokokoisia koiria kasvattanut äitini sai suruni vähän helpottumaan mielipiteellään
- aika uskomattomalta kuulostaa
Ja että Kodan kanssa on toimittu niin hyvin joka asiassa (kuten aiemmin mainitsin; hyvässä kunnossa, hyvä ruoka,..) ettei luulisi olevan nivelrikko ongelmia tässä iässä. Äiti kehotti varaamaan ajan Lahden Univetiin missä on itse koiriaan aina käyttänyt, siellä osattaisiin sanoa oikea diagnoosi.

Vaikka puhelu äitin kanssa vähän helpottikin, en vaan voi katsoa vielä rauhoituksesta tokkuraista Kodaa ilman että alan vetistellä. Täytyy ottaa koira kainaloon ja lähteä nukkumaan, eiköhän huomenna ole jo vähän toiveikkaampi fiilis..